Sosiaalisen median Kuhmo-ryhmässä on käyty vilkasta kokemusten- ja ajatustenvaihtoa
kiusaamisesta, joka näyttää pesiytyneen kouluihin ja jopa harrastusryhmiin. Vakavaa kiusaamista
esiintyy myös aikuisten parissa, naapurustoissa, työpaikoilla ja perheissä. Ongelmat ovat jo niin syvällä,
että voi kuulla kiusatuksi tulevan jo tottuneen kiusaamiseen. Kuhmo, on aika havahtua!
Päivähoidossa ja kouluissa ei ole onnistuttu kitkemään kiusaamista, vaan lukemattomissa perheissä
kärsitään tänäänkin lapseen kohdistuvasta nimittelystä, mollaamisesta, ulkopuolelle jättämisestä ja mitä
mielikuvituksellisemmasta syrjinnästä. Kaikki kiusaaminen ei tule edes kotien tietoon, mikä tekee
ilmiöstä vielä vakavamman. Aikuisten keskuudessa – työpaikoilla, naapurustoissa tai erilaisissa
asumisyhteisöissä ei ole edes menettelyjä, joilla kiusaamiseen ja syrjintään puututtaisiin.
Syitä kiusaamiseen etsitään aivan liian usein niistä, joita kiusataan. Syrjimisen syyksi kelpaa kuitenkin
mikä tahansa erilaisuus ja muusta yhteisöstä poikkeavuus. Mikä tahansa erottautuminen joukosta voi
saada aikaan vihamielisiä reaktioita, jopa päälle käymistä.
Laukaiseva tekijä voi olla jokin lahjakkuus tai vaikkapa sairaus, oppimisvaikeus, persoonallinen
pukeutuminen, outo sukunimi, muista erottuva harrastus, sukupuolinen suuntautuminen, poliittinen
kanta, ihonväri tai vaikkapa suvaitsevaisuus, mikä on kaikkein kieroin syrjintäperuste. Mikä siinä, että
haluaa hyväksyä erilaisuutta, on niin pelottavaa, että sitä pitää alkaa vihata?
Syy ei kuitenkaan ole koskaan kiusatussa, vaan aivan muualla: vallitsevassa ja yli sukupolvien
periytyvässä tavassa suhtautua muihin ihmisiin epäluuloisesti, torjuvasti ja poissulkevasti.
Kiusaamisen taustalla on aina monenlaisia pahoinvointi-ilmiöitä: tyytymättömyyttä, kateutta,
osattomaksi jäämisen tunnetta ja erilaisista traumoista johtuvia, sukupolvelta toiselle siirtyviä
käyttäytymismalleja. Eräs viisas kuhmolainen metsuri totesikin osuvasti: ihminen on siitä kummallinen
elukka, että mitä enemmän sillä on vaikeuksia itsensä kanssa, sitä enemmän se löytää vikoja
muista. Kiusaajatkin tarvitsevat yhteisöltään tukea, eivät syyllistämistä..
Lapset eivät hyvissä ja rakastavissa kasvuolosuhteissa ja terveiden aikuissuhteiden ravitsemina ala
kiusata toinen toisiaan. Sen sijaan kiusaamisilmiöt lähtevät aikuisista ja heidän esimerkistään. Miten
kotona, harrastuspiireissä ja kouluissa aikuiset käyttäytyvät ja puhuvat muista ihmisistä, siirtyy kaikuna
lasten käyttäytymiseen.
Vastalääkettä kiusaamiselle, kuten muullekin väkivallalle, on läpinäkyvyys ja asioiden puheeksi
ottaminen: Rikotaan kiusaamisen ja muun väkivallan ympärille rakennettu hyssyttelykulttuuri, piilottelu,
häpeä ja hiljaisuus. Se, että ennenkin on kiusattu, on vain tapa ummistaa silmät ja antaa kiusaamisen
jatkua. Vakavinta on, jos joku sanoo, ettei kiusaaminen haittaa, koska on tottunut siihen.
On liikaa näyttöä siitä, millaisia arpia ihmiseen kiusaaminen jättää eliniäksi. Lukemattomat ihmiset ovat
joutuneet muuttamaan Kuhmosta muualle juuri kiusaamisen vuoksi. Siksi kiusaaminen on saatava
loppumaan, ja siitä on koko yhteisö vastuussa.
Kun yhteisö eli me kaikki yhdessä teemme selväksi, että kenenkään kiusaamista ei missään
tilanteessa hyväksytä, kiusaaminen saadaan loppumaan olipa se sitten lelujen nappaamista toisen
kädestä tai henkilöön käyvää vihapuhetta. Kun lapsi voi hyvin, hänessä herää luontainen halu kehittää
itseään ja hankkia erilaisia taitoja ja tietoa. Koulujen tärkeimmäksi päämääräksi on nyt otettava lasten
hyvinvointi ja heidän yhteisöllinen tukeminen.
Samanlaista puheeksi ottamista ja kiusaamisen ehkäisyä tarvitaan myös aikuisten kesken:
kuppilakeskusteluissa, työpaikoilla, kylillä, harrastusyhteisöissä, seurakunnan piirissä ja kaikkialla,
missä ihmiset kohtaavat.
Vain avoimesti kohtaamalla toisemme ja sitoutumalla ystävällisyyteen voimme hälventää kiusaamisen
aiheuttamaa kitkerää ilmapiiriä Kuhmosta. Kuhmo on niin pieni yhteisö, että yhdessä pystymme
rakentamaan parempaa yhteiseloa ihmisten kesken, jos haluamme. Kuhmolaisissa on paljon
ystävällisyyttä, josta olemme saaneet ulkopaikkakuntalaisiltakin kiitosta. Sen elintilaa on nyt vain
vahvistettava ja laajennettava.
Eletään ihmisiksi, hyväksytään sekä itsemme että toisemme ja toivotetaan myös uudet asukkaat
tervetulleiksi. Tervehditään, tutustutaan ja kysellään kuulumisia. Opetellaan puhumaan ja opetellaan
kuuntelemaan.
Kuhmon Vihreiden hallitus