Tulimme vuona 2003 välivuodeksi Suomeen. Pitkien Japanin vuosien aikana olin odottanut Suomen lumista talvea, potkuriajelua, hiihtämistä, oikean paksun talvitakin päälle panemista.
Mutta tuo talvi oli lämmin ja sateinen. Monien poissaoloni vuosien jälkeen huomasin muutoksen. Ilmastonmuutos oli totta. Paksun villakangastakkini sisällä vesisateessa potkureineni itkin. Olisin halunnut edes yhden talven vielä kokea.
Kotona kyselin: Eikö täällä ole edes Vihreitä. Haluan vaikuttaa. Haluan olla niiden joukossa, jotka taistelevat valkeitten talvien ja kirkkaitten kesien puolesta.
Olihan täällä Vihreitä. Löysimme Kainuun Vihreät. Ja liityimme jäseniksi siltä istumalta.
Seuraavat kunnallisvaalit olivat vuonna 2008. Silloin olimme juuri palanneet Kuhmoon 15 Japanin vuotemme jälkeen.
Meitä oli Kuhmossa tasan 2 Vihreän puolueen jäsentä, me Salliset. Mutta kuntavaaleihin meitä kasvoi kuitenkin iloinen 5 hengen joukko, jotka halusimme Kuhmon politiikkaan uutta ajatusta: Luontonäkökulmaa. Metsät, suot, järvet ja kosket ovat korvaamattomia. Eivät pelkästään hyödyntämisen kannalta, vaan myös ihmisen hyvinvoinnin kannalta ja mikä tärkeintä tulevaisuuden kannalta. Sillä luonnon aarteittemme käyttö ja ennen kaikkea niiden käyttämisen tapa ratkaisee sen, millaisen tulevaisuuden lapsemme saavat. Me vastustimme lyhytnäköistä politiikkaa, joka ottaa hyödyn nopeasti ja vain meille. Tunsimme vastuumme myös tulevaisuudesta.
Olimme viisi innokasta Kainuun Vihreää Kuhmossa. Ja teimme historiaa: saimme maailman ensimmäisen Vihreän Kuhmon valtuustoon, Erkki Mäntymäen. Seuraavissa vaaleissa 12 ehdokkaalla meni jo toinenkin läpi: saimme Erkille kaveriksi Marja-Stiina Suihkon. Vihreät olivat vakiinnuttaneet asemansa Kuhmon politiikassa. Ja Vihreät rupesivat todella vaikuttamaan. Meitä ruvettiin jo pelkäämään, ainakin lehdestä lukemalla siltä näytti.
Vuosi sitten perustettiin Kuhmon Vihreät. Nyt meillä oli oma yhdistys, ja jäsenmäärämme kasvoi.
Kunnallisvaalit lähestyivät ja ajattelin, että nyt voin jo vetäytyä vanhuuden rauhaan. Vaalitaistoissa voin ollakin jo tukijoukoissa, siirryn pullan leipojaksi ja kahvin keittäjäksi. Mutta toisin kävi. Syy on pakolaiset.
Sodat, köyhyys, ilmaston muutos, kaikenlainen pahuus ja kurjuus ajoi ihmisiä pois kodeistaan. Me kaikki näimme ja kuulimme mitä kaukana meistä mutta tällä yhteisellä pallollamme joka päivä tapahtui. Apua koetettiin antaa siellä paikan päällä ja lähiseutujen pakolaisleireillä. Mutta silti ihmisiä riitti tänne kaukaiseen Suomeemmekin asti.
Viime kesän korvilla olin mukana keräämässä alekirjoittajia kansalaisaloitteeseen, että Kuhmokin hoitaisi pienen osuutensa yhteisestä velvollisuudestamme. Nimien keruu oli palkitsevaa. Enimmäkseen kuulin vain innostusta ja hyväksyntää: Tietenkin meidän pitää auttaa. Kuulin siinä perikuhmolaisen ajattelun, että on autettava hädän alaista, on tuettava huonompiosaista. Semmoisen kasvatuksen me täällä Kuhmossa olemme saaneet. Sen takia täällä on aina tuettu lähetystyötä ja yhteisvastuukeräystä.
Kun sitten lopulta aloite pääsi valtuustoon asti. Olin kummissani. Keitä nuo valtuutetut oikein edustivat. Hehän sanoivat, että Kuhmossa on niin huono ilmapiiri, ettei tänne voi ottaa vieraita ihmisiä, kun heitä ei tänne kuitenkaan hyväksyttäisi. Mitä ihmettä. Kenen kanssa olin keskustellut, kun olin kuullut, että emme halua sulkeutua, me olemme osa tätä maailmaa. Ei me voida eristäytyä. Ainahan tänne on tultu muualta ja lopulta sopeuduttu. Ja sitä paitsi, jos sulkeudumme, miten meille käy. Mitä meistä on kohta jäljellä. Itsekeskeinen, ylpeä, vihainen pieni porukka. Elämän ja kulttuurin kehittyminen tarvitsee avoimuutta, vapautta, suvaitsevaisuutta ja jatkuvasti uusia vaikutteita. Niin on aina ollut.
Päättäjämme nostivat kätensä pystyyn ja alistuivat huonon ilmapiirin alle. Jos jonkun mielestä ilmapiiri on huono, miksi hän ei käytä tilaisuuttaan sen parantamiseen. Puhetta ja kirjoitusta asian korjaamiseksi olin kuullut vai harvoilta tahoilta. Jos todella Kuhmon aito alkuperäinen ihmisiin suhtautumistapa on näin pilaantunut, sitä on parannettava.
Tuon valtuuston kokouksen jälkeen päätin lähteä vielä kerran taistoon. Vihreät on paitsi luontopuolue, myös tasa-arvopuolue. Suvaitsevaisuus, ihmisten erilaisuuden arvon ymmärtäminen on meille tärkeää.
Nyt olen ylpeänä 13 ehdokkaan joukossa, jonka tavoitteena on avarakatseinen ja suvaitsevainen Kuhmo, joka on hyvä kaupunki niin ihmisille kuin ympäristölle.
Sointu Sallinen äänestysnumero 86
